Monday, September 15, 2008
En löydä itseäni
Olen hukannut sanani
Auringon musta silmä tuijottaa
Suola-aavikolla janoisena
juon omia kyyneleitäni
sinä olet pieni
ja juot elämää suoraan minusta
Ja sanani virtaavat suustasi sisään
Imet tuskani itseesi jo äidinmaidossa
Silti olet vielä niin pieni
Pieni ja kaunis
Et anna minun jäädä makaamaan paikoilleni
Sinnikkäästi ajat minua eteenpäin
Pieni suusi avautuu
Ja juot elämää suoraan minusta
Et tiedä mistä sinä alat
Tai mihin minä lopun
Silti osaat vaatia
Katsot minua iättömillä silmilläsi
Olet niin pieni ja kaunis
Kuinka voin olla tekemättä omaa merkkiäni sinuun
Kuinka voin lähettää sinut tälle samalle aavikolle
Juot elämää suoraan minusta
Sanani virtaavat suustasi sisään
Ennen olin yksi
Ehjä ja yksi
Nyt sinä olet minua
Irti reväisty
-maailman armoilla
En enää ole ehjä
En yksi
Ikuisiksi ajoiksi olen hajonnut maailmalle
Ensin sisaresi veivät osan
Nyt sinä
Sinä, joka olet niin pieni ja kaunis
Miten osaan olla turmelematta tätä osaa
Osaa itsestäni
Irrallista osaa
Miten voin lähettää jotain noin pientä ja kaunista
Lahjana maailmalle
Arpisessa sylissäni sinua kannan
Kannan, kunnes itse kävelet
Vielä olet niin pieni ja kaunis
Käännän selkäni auringolle
Suojaan sinua ruumiillani
Suojaan, kunnes maailma vie sinut
Ja olen paloina maailmalla
Sanani hukattuina
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
2 comments:
Tässä runossa pidän erityisen paljon runon alusta.Erityisesti 7 ekaa riviä!Jos jotain negaa pitäisi osoittaa, sanoisin että runon pituus vie runolta hieman tehokkuutta. Lyhyempänä voisi iskeä paremmin tajuntaan.
-Minttuhirviö
Vaikea kirjoittaa osuvasti, mutta runosta tuli selkeästi tietty tunnelma ja kauneus esille... :)
Post a Comment