Monday, September 15, 2008

 
En löydä itseäni
Olen hukannut sanani
 
Auringon musta silmä tuijottaa
 
Suola-aavikolla janoisena
juon omia kyyneleitäni
 
            sinä olet pieni
            ja juot elämää suoraan minusta
 
Ja sanani virtaavat suustasi sisään
Imet tuskani itseesi jo äidinmaidossa
 
            Silti olet vielä niin pieni
            Pieni ja kaunis
 
Et anna minun jäädä makaamaan paikoilleni
Sinnikkäästi ajat minua eteenpäin
 
            Pieni suusi avautuu  
            Ja juot elämää suoraan minusta
 
Et tiedä mistä sinä alat
Tai mihin minä lopun
            Silti osaat vaatia
 
Katsot minua iättömillä silmilläsi
 
            Olet niin pieni ja kaunis
           
Kuinka voin olla tekemättä omaa merkkiäni sinuun
Kuinka voin lähettää sinut tälle samalle aavikolle
 
            Juot elämää suoraan minusta
            Sanani virtaavat suustasi sisään
 
Ennen olin yksi
Ehjä ja yksi
 
Nyt sinä olet minua
Irti reväisty
            -maailman armoilla
 
En enää ole ehjä
En yksi
 
 
Ikuisiksi ajoiksi olen hajonnut maailmalle
Ensin sisaresi veivät osan
            Nyt sinä
 
Sinä, joka olet niin pieni ja kaunis
 
Miten osaan olla turmelematta tätä osaa
Osaa itsestäni
            Irrallista osaa
 
Miten voin lähettää jotain noin pientä ja kaunista
Lahjana maailmalle
 
Arpisessa sylissäni sinua kannan
Kannan, kunnes itse kävelet
 
            Vielä olet niin pieni ja kaunis
 
Käännän selkäni auringolle
Suojaan sinua ruumiillani
            Suojaan, kunnes maailma vie sinut
 
Ja olen paloina maailmalla
Sanani hukattuina

2 comments:

Anonymous said...

Tässä runossa pidän erityisen paljon runon alusta.Erityisesti 7 ekaa riviä!Jos jotain negaa pitäisi osoittaa, sanoisin että runon pituus vie runolta hieman tehokkuutta. Lyhyempänä voisi iskeä paremmin tajuntaan.

-Minttuhirviö

Anonymous said...

Vaikea kirjoittaa osuvasti, mutta runosta tuli selkeästi tietty tunnelma ja kauneus esille... :)